Asunnon etsintää balilla

Paikallinen ystävämme Nick ilmoitti meille jo toisena päivänä että hän on löytänyt kolmelle opiskelijalle sopivia asuntoja läheltä meidän yliopistoa, ja hän oli myös halukas halukas näytäämään asuntoja. Ensimmäisenä alkoi tietysti hälytyskellot soida koska tarjous kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, kuitenkin päätimme mennä katsomaan mitä asuntoja hänellä on tarjota ja mikä on paikallisten asuntojen hintataso.

Nick alkoi heti ehdottamaan että vuokraisimme toisen skootterin ja joku tulisi hänen kyydissä. Olimme kuitenkin siinävaiheessa jo ehtineet näkemään liikenteen kaoottisuuden ja päätimme vuokrata auton jonka ratin taakse Nick istahti. Näytimme vielä varmuudenvuoksi näytimme kartasta Nickille yliopistomme sijainnin. Hetken karttaa tutkittuaan Nick kertoi meille että hän oli etsinyt asuntoja täysin eripuolelta saarta.

Matkaan lähdettyämme pysähdyimme ensimmäisenä huoltoasemalle jossa ystävällinen pumppupoika tankkasi autoomme 70000 rupian bensat nickin pyynnöstä eritäin ripeään tahtiin. Bensapumpun pistooli sujahti salakavalasti heti pysähdyttyämme tojotamme tankkiin ja lompakkoa kaivaessa koko tankkaus sessio meni minulta täysin ohi.

Parikymmentä minuuttia erittäin ruuhkaista ja skootterin täyteistä tietä ja saavumme metsätielle joka johti asuinalueelle jossa ensimmäinen kohde sijaitsi. Kuitenkaan tässä talossa hinta ja laatu ei todellakaan kohdanneet. Tämän talon oli todennäköisesti suunnitellut sama kaveri kun turun poliisiaseman putkatilat, joten talo ei todellakaan tehnyt lähtemätöntä vaikutusta.

Seuraavan talon omisti jokin sumatrlainen valokuvaaja jonka äiti on saksalainen. Talo oli kaikin puolin hieno, mutta pihaa ei ollut käytännössä ollenkaan ja hintaa ei suostuttu heti kertomaan, joten se jäi hieman epäselväksi. Jos talo olisi ollut lähempänä yliopistoa sekä hinnasta olisi saanut selkoa olisimme edes voineet harkita tätä vaihtoehtoa.

Kolmas talo oli jo lähempänä kutaa ja koulua. Tälo oli siistin oloinen isoilla huoneilla varustettu kivitalo, katolla oli hieno terassi ja yläkerrassa muutama makuuhuonetta sekä pieni rukoiluhuone. Pyydetty 15 miljoonan hinta ei mielestämme ollut sopiva suhteessa syrjäiseen sijaintiin.

Viimeisenä kävimme katsomassa Balilaismallisen puutalon, josta löytyi 5 huonetta. Talon siivoukseen ei ollut ilmeisesti panostettu hirveästi kuukausiin. Koiran paskaa löytyi kuistilta mukavan kokoinen kasa. Tämäkin tarjous vaikutti sen verran epäilyttävältä ettei kauppoja syntynyt, vaikka 10 milj. kuukausihinta ei olisikaan ajanut meitä henkilökohtaiseen konkurssiin.

Päätimme päiväretkemme palauttamalla vuokra toyotamme, jonka olimme päiväksi saaneet 170 tonnilla. Vaikka tällä kertaa meitä ei asunnon etsinnässä onnistanut päätämme kuitenkin jatkaa etsintää sinnikkäästi ja nyt yhtä kokemusta rikkaanpana meillä on jonkinlainen lähtökohta.

Ei muutakun meiliä superiivolle jos on tiedossa jokin kiva villa uima-altaalla varustettuna.

VIHDOINKIN BALILLA

Matka oli pitkä ja kuoppainen, kahdella välilaskulla(frankfurt,honkong) varustettu lento matkamme vei aikaeroineen puolitoista päivää, jonka jälkeen lentokoneesta asteli ulos kolme rättiväsynyttä reissaajaa. Kotoa hankitut viisumit oikeuttivat meille passintarkastuksessa lyhimmän jonon. Lentokentällä oli vastassa satoja kauppiaita, rahanvaihtajia ja kyydintarjoajia ne sujuvasti ohittaen otimme taksin jolla paukautimme lonely planetista tutuun hotelliin, josta irtosi huone kolmelle alle 35 euroon per yö.

Laukut hotelliin ja paikkoja tarkastamaan oli ensimmäinen suunnitelma. Ajattelimme ottaa aluksi ihan rennosti ja mennä tarkastamaan kutan hiekkarannat joita on ylistetty kaikissa matka oppaissa ja kirjoituksissa joita on vastaan tullut. Rannalle astuessamme huomasimme heti ettei kaljan saamisessa ainakaan tule olemaan ongelmia, kylmälaukulla varustettuja kalja kauppiaita oli rannalla noin 20 metrin välein silmän kantamattomiin.

Nappasimme noin euron hintaiset kylmät kaljat ekalta myyältä ja käppäilimme kutan rantaa pitkin kunnes jalat alkoi painaa ja istahdimme hiekalle katselemaan aurinkon laskua jota kesti vain 20 minuutin ajan. Aurinkon laskua katsellessamme seuraamme lyöttäytyi mukavan oloinen paikallinen lautojen vuokraaja Nick.

Kuultuaan matkamme tarkoituksesta ja pituudesta Nick huomaasi ilmeiseti pienen bisnes mahdollisuuden ja lupasi auttaa meitä asunnon haussa ja paikallisten kännyköiden hommaamisessa. Muutaman kilometrin kävelyn ja useiden tinkimis yritysten jälkeen Nick oli löytänyt ilmeisesti Kutan halvimmat prepaid kortit meille(vissiin 50centtiä halvemmat kun ekat mitä kysyttiin).

Tänään aamulla kännykkään pärähti viesti Nickiltä että hän on löytänyt kaksi potentiaalista kämppää meille.

Bali kuittaa tätä erää. tarina jatkuu.....

Rokotukset

Lähtöön on aikaa alle kolmeviikkoa ja minä aloin miettiä mitä kaikkia pakollisia juttuja pitää hoitaa ennen matkaa, sillon tuli mieleen etten ole tarkistanut rokotus tilannetta vielä ollenkaan. Pikainen soitto Jaakolle josta selvisi että piikkejä tulee, ja paljon. Jaakko oli näppäränä poikana käynyt pulssissa hakemassa reseptit isolla rahalla jo hyvissä ajoin. Itse kuitenkin ajattelin näppäränä poikana pihistellä ja käydä hakemassa reseptit työpaikan terveysasemalta.

Edellis kesänä olin hakenut Bulgarian matkaa varten ab hepatiitti rokotteet samalta työterveys asemalta ja asiat olivat menneet luonikkaasti vielä työajan puitteessa. Tälläkertaa kuitenkin homma tyssäsi suoraan sanaan japanin aivokuume. Kerroin työterveyden hoitajalle aikomuksesta lähteä muutamaksi kuukaudeksi indonesiaan ja tarvitsevani rokotteet japanin aivokuumeeseen, lavantautiin sekä viimeisen hepatiitti piikin. Terkkari oli samantien valmis lähettämään minut sinne pahuksen pulssiin. Siinä ei inttäminen auttanut vaan pakko oli poistua terveys asemalta ilman niitä reseptejä.

Vielä en kuitenkaan ollut valmis hyppäämään kapitalismin rattaisiin ja menemään sinne pulssiin, joten päätin kokeilla vielä paikallista terveyskeskusta. Sain heti toisella puhelulla langan päähän henkilön jolla oli hyvä käsitys siitä mitä rokotteita voisin tarvita. Ajattelin että nyt alkoi homma sujumaan. Ei muuta kuin töiden jälkeen reseptit terveyskeskuksesta ja apteekin kautta takaisin piikille. Saavuttuani apteekkiin tiskiltä ystävällinen farmaseutti ilmoittaa ettei kyseistä rokotetta ole. Soitto naapurikaupunkin apteekkiin ja parinkymmenen minuutin setvimisen jälkeen selviää, että sieltä löytyikin yksi piikki korvaavaa lääkettä.

Seuraavassa apteekissa nappaan numerolapun käteen ja odottelen hetkisen ja kuuluu "blim" ja pääsen tiskille. Arpominen jatkuu, ne oli jo kerinnyt hävittämään sen piikin minkä löytämiseen oli mennyt kakskyt minuuttii. No lopulta se paketti löytyy ja päästään toteemaan et tehoste pitäis ottaa aikasintaan 28 päivän päästä, ja mun pitäis lähtee reilun parin viikon päästä. Ja sen lisäks se vielä maksaa satasen enemmän ku se mitä lääkäri oli kirjoittanu. Farmaseutti soitti vielä muihin turunseudun suuriin apteekkeihin, mutta lääkäri määräämää rokotetta ei ollut edes tukussa joten pakko se kallimpi ja huonompi oli ottaa.

Terveyskeskuksessa kaikki menikin ihan näppärästi ja sain kaikki kolme piikkiä samalla reissulla. Viimeinen piikki japanin aivokuumetta taitaa jäädä ottamatta, ehkä pitää kuitenkin käydä Balin paikallisessa apteekissa jos sieltä vaikka löytyisi se viimeinen tehoste niin jaakko pääsisi tohtoroimaan.

Siis mitä tästä opimme? Vastaus: Ennakoi, Ennakoi, Ennakoi. Valmistelut kannattaa hoitaa hyvissä ajoin siinä säästää rahaa aikaa ja vaivaa.