Elämää Balilla

Viimeisestä kirjoituksesta onkin jo ehtinyt vierähtää aikaa, paljon on ehtinyt tapahtumaan ja elämisestä Balilla on tullut jo jonkinlainen rytmi. Opiskelukin on mennyt mukavasti ja välitentitkin meni laakista läpi eli superiivon lanseeraama "lukematta läpi" toimi jälleen kerran. Vapaa-aikaa on hieman häirinnyt yliopiston tiukka läsnäolopakko (75%). Uskomme kuitenkin että niissä on huomattavasti neuvotteluvaraa, nimet pyritään kirjoittamaan listaan jokaiselle päivälle.

Suosittelen jokaiselle Balilla asustelevalle pieniä täsmä lomia, sillä lennot esim. air asialla ovat todella edullisia. Itse olin loman aikana singaporessa ja kuola lumpurissa hakemassa uutta 2 kuukauden viisumia. Mustakaa varata reilusti massia matkabudjettiin sillä singapore on todella kallis paikka, varsinkin jos meinaa maistella alkoholia. Kannattaa muistaa myös singaporen tiukka sakkopolitiikka. Jo pelkästä julkisella paikalla virtsaamisesta napsahtaa 2500 euron sakot, tai ainakin mahtavat aploodit;).

Asunnon hankintaan kannattaa panostaa heti alussa kunnolla. Lähes kaikki muut vaihtarit ovat joutuneet muuttamaan tämän kolmen kuukauden aikana syystä taikka toisesta. Meillä on ilmeiseti käynyt tuuri tai sitten alussa nähty vaiva ja sinnikkyys kannatti. Jokatapauksessa villa pergola on ollut meille nappi valinta.

Pergolaa on luultu baariksi, eräs vaihtari oli kuunnellut juttua pergolasta ja oli kysäissyt "onko se pergola joku baari?". Jopa kerobokanin taksikuskit tietää että pergola ei ole baari, sillä kun kaveri oli sanonut taksikuskille osoitteeksi villa pergolan oli kuski kysäissyt "mennäänkö kaupan kautta?" ja suositellut K-marttia halvemman oluen vuoksi.

Road trippi Balin ympäri

Yksi parhaista kokemuksista Balilla on ollut kuuden jätkän voimin toteutettu road trip Balin ympäri. Päätimme vuokrata auton ja suunnata kohti pohjoista ilman tarkempaa suunnitelua. Saimme vuokrattua uudehkon ilmeisesti kiinalaisvalmisteisen toyota kopion 150000 rp:n (10e)hintaan. Tiedustelimme auton järjestäneeltä komanilta millainen vakuutus autossa on? lyhyt ja ytimekäs vastaus oli tietysti ”no insurance” eli ei auttanut muuta kuin lähteä ajelemaan omalla vastuulla. Aluksi tietysti suoritimme kuskin arvonnan pienin kortti ajaa ja toisteksi pienin kortti menee sikaosastoon jne…

Balin roadtrippiä suunnittelevien kannattaa olla tarkkana autoa vuokratessa. Ensinnäkin kannattaa ottaa sellainen auto jossa on tarpeeksi tehoja vuoristossa ajamiseen eli yli 2 litranen moottori. Meillä oli vain 1,6 litranen kone jota sai kierrättää ihan hulluna että kone edes pysyy käynnissä. Toinen huomion arvoinen asia on ajo-ominaisuudet, meidän autossa ominaisuudet loppuivat jo 20km/h vauhdissa. Joten seuraavalla kerralla koitetaan saada vuokrattua aito toyota.

Vaikka uhkapelit ovatkin Indonesiassa kiellettyjä, silti vedonlyönti on todella yleistä. Satuimmekin huomaamaan heti ensimmäisessä kylässä olleen biljardi pelin, johon tietysti piti ottaa osaa. Pelinä oli jo suomestakin tuttu kortti biljardi, jokaiselle jaetaan 5 korttia, pussiin saa lyödä vain omia kortteja vastaavat pallot. Panoksena oli vaatimattomat 20000 rp (1,3e) silti paikallisten naamoilta oli havaittavissa vahvoja vitutuksen merkkejä Jaakon kyniessä rahat.

Ehkä tähän asti erikoisin tapaus sattui ajellessamme vuoristossa, pysähdyimme johonkin kylään n.2 kilometrin korkeuteen ottamaan valokuvia. Jaakko oli jo ehtinyt juomaan muutaman aamu bintangin ja tupakat oli päässeet loppumaan joten lisää piti lähteä ostamaan. Jotenkin Jaakko oli eksynyt paikallisen tupakan viljelijän kotiin jossa oli olohuoneen seinustalla metri kertaa metrin kokoisia paaleja tupakan puruja. Jaakko saikin muovikassillisen tupakkaa kohtuulliseen 1 euron hintaan. Kun kaupat oli saatu päätökseen kutsui tupakan viljelijä koko porukan kahvittelemaan. Kahvittelun aikana selvisi että asunnossa asuu seitsemän ihmistä ja huoneita on vain kolme. Kuitenkin kahvikutsun syy alkoi vasta selviämään kun isäntä alkoi naittamaan tytärtään Jaakolle, aluksi kuitenkin varovaisesti vihjailemalla että tyttö käy koulua ja on naimaton. Loppujen lopuksi alkoi viestejä tulemaan Jaakon puhelimeen tyyliin ”where are you yako?”. Hauskin viesti meni jotenkin näin ”My cicarette is the best… More yakco?”

Poliisien kanssa toimiminen Balilla

Jokainen Balilla omaa ajoneuvoa käyttävä länkkäri joutuu ennemmin tai myöhemmin tekemisiin liikenne poliisien kanssa. Itsellä siihen meni kuukausi ennen kuin joudun poliisin pysäyttämäksi ja silloinkin olin vain auton kyydissä. Kämppiksemme Vertti on joutunut liikenne poliisin pitkän ja ahneen kouran kynsiin jo neljä kertaa.

Ehkä huvittavin poliisin kohtaaminen sattui Jaakolle, Matille ja Vertille kun he olivat ajamassa koulusta kotiin ja pysähtyivät liikennevaloihin eturenkaan ollessa hieman valkoisen viivan yli. Paikallisille tämä on ihan normaalia ajaa niin pitkälle kuin mahdollista, mutta länkkärin toteuttamana ajosuoritus on todella rangaistavaa. Pojat ohjattiin sivuun ja heidät pyydettiin sisään pieneen koppiin jossa odotti vatsa pystyssä kauppamienhen eleet omaava poliisi. Poliisi tervehti jokaista yksitellen ja sormella osittaen jokaista vuorotellen antoi napakan komennon sit, sit, sit. Pojat istahti penkeille ja sitten alettiin kyselemään international drivers lisenceä, joka Jaakolta olisi kyllä löytynyt mutta se oli unohtunut suuren rahanipun kanssa samaan lompsaan. Jokainen ilmoitti ettei kansainvälistä ajokorttia löydy. Poliisi kertoi rikoksen laadun ja osoitti jälleen jokaista yksitellen ilmoitamalla samaan aikaan twohundredthousand, twohundredthousand,twohundredthousand.

Pelimiehinä pojilla sattui olemaan Lahjuksia varten oma tasku jossa oli juurikin sopiva summa eli Vertti ja Jaakko tarjosivat 20000(1,7eur.) ja matilla oli epämääräinen nippu jossa oli hieman yli 50000(3,5eur). Ensimmäisenä tietenkin piti ilmoittaa olevansa koulumatkalla ja rahaa ei ole enempää mukana. Köyhällä opiskelijalla ei ole varaa maksaa enempää ja pitää olla todella pahoillaan koko hommasta. Tinkaamisen onnistuttua pojat pääsi jatkamaan koulumatkaa poliisien kiitosten ja tervehdysten saattelemana.

Olimme road tripillä Balin ympäri pidennetyn viikonlopun aikana, paluumatkalla päätimme vielä poiketa denpasarin mcdonaldsissa. Valitsimme väärän kaistan ja jouduimme tekemään laittoman käännöksen nelikaistaisessa risteyksessä. Ilmeisesti emme olleet ainoita jotka tekevät saman virheen kyseisessä risteyksessä sillä poliisilla on oma parkkiruutu sakotettavia varten risteyksen jälkeen. Poliisi ohjasi meidät kyseiseen ruutuun ja kysäisi ensimmäisenä kv-ajokorttia jota kuljettajallamme ollilla ei tietenkään ollut mutta jaakko oli onneksi unohtanut omansa kojelaudalle. Nappasin Jaakon kortin ja ojensin sen ollille, poliisi totesi pienen selailun jälkeen kortin kelpaavan ja ilmoitti että pitäisi mennä poliisi asemalle maksamaan sakko taikka vaihtoehtoisesti maksaa hänelle heti 100000(n.7eur). Pienestä arakki(paikallinen pontikka) krapulasta johtuen emme vitsineet alkaa kinaamaan sakon määrästä ja ojensimme poliisille satatonnia. Ilmeisesti poliisi oli yllättynyt lahjuksen suuruudesta sillä hän alkoi rahat saatuaan pyytelemään anteeksi. Poliisi pysäytti liikenteen ja ohjasi meidät kadulle. Juuri ennen lähtöä poliisi vielä avasi kuskin oven ja pyysi vielä kerran anteeksi ja toivoi ettei hänestä ollut vaivaa.

Pitää lopetella....kukkotappelu odottaa...

Miten hakea Balille vaihtoon?

Minä kuulin Balin vaihto mahdollisuudesta kaverilta, joka oli törmännyt moiseen vaihtoehtoon netissä vaihto-opiskelu mahdollisuuksia tutkaillessa. Pienen pohdinnan ja asioiden selvittelyn jälkeen päätimmekin laittaa hakupaperit menemään. Alussa meillä ei ollut yliopistosta parempaa tietoa kuin että se sijaitsi balilla ja kyseessä olisi udayana university. Onneksi AE oli laittanut kotisivuilleen syllabukset joiden avulla voisimme jo etukäteen varmistaa kurssien hyväksiluku.

Mitään suurempia ongelmia ei hakuprosessissa ollut, mutta aikaa siihen kaikkeen touhuun sai kyllä mukavasti kulumaan. Eniten pään vaivaa tuotti hakemuksessa vaadittu läkärin todistus ja siihen vaadittu keuhkokuva. Muistakaa aloittaa hakuprosessin tekeminen hyvissä ajoin.

Saatuani AE:ltä hyväksymiskirjeen aloin tietenkin selvittelemään millaiseen kouluun minä olisin menossa opiskelemaan, selvisi ensimmäisellä googletuksella että olisin voinut hakea samaan paikkaan 800 euroa halvemmalla jos olisin lähettänyt hakupaperit suoraan koululle. Pienen vitutuksen jälkeen koitin kuitenkin lohdutella itseäni sillä että saan paljon rahan arvoisia vinkkejä asian exchangen porukalta. Kuitenkaan niitäkään ei mitään mahdottomasti tullut ja olimme aikalailla omillamme käytännön järjestelyiden hoitamisessa. Tosin jotkut saivat hyvää apua asunnon hankinnassa mutta sekin apu tuli yliopiston suositteleman mr wyanilta.

Suosittelen ehdottomasti vierailemaan AE:n sivuilla ja tutustumaan balin vaihto mahdollisuuteen, mutta jos itse olisin vasta suunnittelemassa vaihtoa lähtisin aluksi tutkimaan miten hakea suoraan koululle. Opettajien puheista on käynyt todella selväksi ettei heitä kiinnosta miten ihmiset tulevat Balille, vaan ihmisten Balilla käyttämä raha määrä on heille todella tärkeää. Joten uskoisin ettei koululla ole mitään sitä vastaan jos joku hakee suoraan sinne.

Kirjoittelen vielä myöhemmin lisää hakemisesta, kommentoikaa jos on jotakin kysyttävää.
Seuraavassa jutussa kerron miten poliiseja voi lahjoa.

Balin hintatietoutta

Kaikkia Balille matkustavia kiinnostaa tietysti yleinen hintataso. Itse yritin selvitellä ennen matkaan lähtöä Balin hintatasoa lähinnä internetistä, lonely planetista (2009) ja rough guidesta (2008). Netissä silmään osui vain muutaman vuotta vanhaa tietoa, mikä saattaa johtua googlen hakurobootin toiminnasta(näytää ensin luetuimmat sivut). Kirjoista taas löytyi ympäripyöreitä majoitus hintoja sekä tarkemmin joitakin yksittäisiä tuotteita.

Saavuttuamme balille meillä oli sellainen käsitys että hinnat ovat todella alhaiset ja elämä saarella on lähes ilmaista. Kuitenkin karu todellisuus iski pahasti kun asustelimme ensimmäisen viikon kutalla ja jouduimme syömään ja juomaan päivittäin vähintään kahdesti ravintolassa. Ehkä siinä kauppiaat pääsivät hieman hyväksikäyttämään tietämättömyyttämme ja maksoimme ylihintaa.

Koitan keräillä tähän joitakin todellisia hintoja joita olemme maksaneet tai meiltä on pyydetty kovan tinkimisen päätteeksi. Hinnat ovat syksyltä 2009 ja ilmoitettu indonesian rp:ssä (14000=n. 1euro).

bintang 0,33l 5%(todella hyvä paikallinen olut) =12-14.000(kaupassa) 11-18.000 (ravintolassa)
t-paita = 25000+
lippis =25000+
nahkakengät tosi siistit (erittäin laadukkaat)=300000
Bensalitra =4700(asemalla) 5000(kaupasta)
Nokian kännykkä 1202 (perus luuri) =300000
juustopaketti (hyvää juustoa luomukaupasta) =25000
kananmunat kennollinen =11000
paahtoleipä paketti =8000
kolapullo 1,5l =11000
Skootteri 125cc honda uusi =15000000
skootteri vuokra =500000/kk 30-60.000/vrk
Tuonti vodka 0.7l =80000
pullovesi 0,5l =2000
pullovesi 1,5l =3000
vesitankki 19l=11000
aurinkorasva 0,1l=70000
Röökiaski (mallu) =10000


Ravintolassa

nasi goreng (riisiä ja vihanneksii) =5-25.000
pizza =30000+
pippuripihvi(nauta sisäfile) =45000+
Nasi jotain (riisijuttuja mistä löytyy kaikkee lihaa ja chilistä juttuu)=5000-30000
Burgeri (hampurilainen,ranskikset,vihanneksii)=20000+
Toasti (paahtis,ranskikset,vihanneksii)=25000+



Siinä pieni pintaraapaisu Balin hinta tasoista, olemme vasta olleet saarella vähän aikaa joten tulemme varmaan vielä löytämään paljon erihintaisia ruokia ja tuotteita.


Listaan mielelläni lisää hintoja mikäli joku vain pyytää joten jos jokin tietty asia kiinnostaa, lattakaa kommenttia tulemaan, niin katsotaan löytyykö vastaus seuraavan kolmen kuukauden aikana.

Pari sanaa Balin liikenteestä

Liikenne Balilla on jotakin kaottisen, sekavan ja grazyn välimaastosta. Liikenne on tietysti vasemman puoleista ja lähes aina edessä on ruuhka. Alussa luotimme taksikuskien ajotaitoon ja kuljimme ainoastaan takseilla josta neljän henken seurueelle ei koitunut suurempia kustannuksia. Taksi kyydin saa noin 4000 rp:n kilometrihintaan, joten paljon ei maksettavaa kerräänny.

Vaikka etäisyydet on pieniä on ainainen ruuhka kiusana ja autolla liikkuminen on todella hidasta. Ajatus skootterin vuokraamisesta alkoi kypsymään siinävaiheessa kun myöhästyimme koulusta ekana päivänä 45 minuuttia. Skootterilla liikkumalla pääsee ruhkaisimmastakin tieosuudesta vaivattomasti puikkelehtimalla lävitse.

Skootterin vuokraaminen on helppoa ja hintakin on kohtalainen 500000 rp/kk ja 60-30000 rp/vrk. Kuitenkin jokaisen on hyvä muistaa että mopon ajaminen on erittäin vaarallista ja riskaapeliä touhua näissä puitteissa. Vaikka jatkuvasti näkee paikallisten ajavan päättömästi keskiviivan molemmin puolin ja tekevän kaiken moisia rynnäköitä, ei välttämättä kannata itse lähteä heti ensimmäisenä yrittämään samaa. Paikalliset ovat tottuneet olemaan pikkulapsesta asti prätkän selässä, kun taas monelle turistille ensikosketus prätkään tulee vasta mopovuokraamon pihassa.

Kaikki turistit eivät välttämättä ymmärrä ajamisessa tulevia riskejä ja lähtevät kokeilemaan miten ajaminen sujuu. Pystyssä pysymisessä ei varmaankaan kenelläkään tule olemaan ongelmia, mutta yleiseen halintaan ja liikenneturvalisuuteen asioihin olisi hyvä perehtyä etukäteen. Jo rauhallisessa suomessakin vaadittaisiin noin 20 oppituntia vaativa moottoripyörä ajokortti kuljettamaan kyseisiä skoottereita. Ja onnettumuuden sattuessa kannattaa poliiseista tietenkin päästä eroon pikku nipulla riihikuivaa ja maksaa paikalliselle mitä hän ikinä pyytääkin. Jos itse loukkaat on mediheliä turha odotella paikalle viidessä minuutissa. Paikallisen lääkärin luennolla sain sen käsityksen ettei hoitoa aloiteta ennen kuin visa on vingahtanut ja vakuutusyhtiön takaus on kunnossa.

Kaikesta varoittelusta huolimatta olen sitä mieltä että skootteri on ainoa ja oikea tapa kulkea Balilla. Skootterilla liikkuessa paikat tulevat ihan eritavalla tutuiksi ja pääset näkemään saarta ihan eritavalla. Itse en ole vielä ehtinyt huristelemaan skootterilla pitkää aikaa mutta tähän astinen kokemus on ollut pelkästään positiivinen.

Balin eka koulupäivä takana

Saatiin vihdoinkin viikon mittainen asunnon hankinta operaatio hoidettua ja nyt asustellaan kivoissa bunkaloweissa. Olin kyllä kuullut että tälläisiä villoja olisi vuokralla, mutta hinta ja laatu kohtasivat vasta monen pettymyksen jälkeen. Villa sisältää kaksi noin 100 neliöistä rakennusta, pihakeittiön, uima-altaan, puutarhurin, talkkarin ja kaksi puolipäiväistä sisäkköä hintaan n.1200 euroa/kk. Neljästään joudumme maksamaan reippaat 300 euroa villasta jossa on kaikki mitä toivoa saattaa.

Muille asuntoa balilta hakeville nevoksi: Kärsivällisyyttä pitää olla todella paljon ja aikaa varata reilusti. Meille vaihto-ohjelman järjestävä asian exchange oli hommannut mr. wyan nimisen yhteyshenkilön jonka tarkoituksena oli näyttää meille asuntoja balilta. Etukäteen lähetetyissä lapussa meille annettiin kuva jossa mr wyan on todellinen luottohenkilö ja meidän ainoa "ystävä" kokosaarella. Totuus kuitenkin paljastui ensimmäisen näyttökierroksen aikana, annoimme mr wyanille tehtäväksi näyttää meille neljällä makuu huoneella varustettuja asuntoja joissa olisi kohtuullinen hinta.

Ensimmäiselle asunnolle saavuttuamme pihalla odotti perus aasialaisen liikemiehen näköinen kaveri nojaten vuoron perään hopeiseen mersuunsa ja kustilla olevaan tolppaan tuima ja epäilevä ilme kasvoillaan. Epäselväksi paksun ja korkean kielimuurin vuoksi jäi aikooko tämä kaveri jäädä itse asumaan kyseiseen pihapiiriin. Jokatapauksessa mr wyanin avulla saimme sen verran tulkattua että mummo asuu yhdessä huoneessa ja hotelliin pitää muuttaa siksi aikaa kun perhe tulee kylään. Päätös jatkaa kämpän etsintää oli helppo. Kämpältä poistuessa tiedustelimme wyanilta mitä mieltä hän itse oli kyseisestä asunnosta ja vuokrasta. wyanin mielestä diili olisi ollut hyvä, meidän mielestä diili olisi ollut paska ja hinnassa ei ollut huomioitu mummo,perhe ja muita rasitteita.

Saimme suostuteltua mr Wyanin vielä viemään meidät katsomaan toista asuntoa. Tällä kertaa saavuimme riisipellon ympäröimään todella hienoon omakotitaloon. Talo oli kaikin puolin hyvässä kunnossa, mutta makuuhuoneita ei oollutkaan kuin kaksi. Hintaa kysellessämme mr wyan otti jälleen pariaskelta taaksepäin ja osoitti cowboy bootsit, pitkän mustan tukan sekä todella epäilyttävän ulkomuodon omaavaan talon omistajaan. Omistaja ei halunnut tinkata kuin 100 dollaria hinnasta, mainitessamme ajankohdasta hän ilmoitti että hänellä olevan high season ympäri vuoden. Kuitenkaan emme vielä tyytyneet tähänkään asuntoon, jatkoimme etsintäää mutta ilman mr wyanin apua.

Samana iltana soittelimme jo kämpän löytäneille ollille ja kristianille. Pääsimme katsomaan Ollin ja Kristianin villaa josta saimme todellisen kuvan mitä kelan tarjoamalla opintotuen korotetulla asumislisällä voi saada. Todella miellyttävän oloinen pienellä kuistilla varustettu villa oli ilmeisesti lähtenyt 700 dollarin kuukausi vuokraan. Valitettavasti emme ehtineet kokeilla poikien houkuttelevan näköistä uima-allasta vaan meidän piti jatkaa kiertelyä. Nyt meillä kuitenkin oli apuna kaksi "konkaria" jotka olivat todella avuliaita ja kertoivat mistä päin kannattaa etsiä sopivaa villaa.

Jatkoimme matkaa jalkapatikka miehinä ja pian törmäsimmekin austraalialaiseen villan omistajaan joka valaisi meille paikallista meininkiä enemmän kuin yksikään aiemmin tapaamamme tyyppi. Aussi oli eläkkeelle jäänyt poliisi joka asuu balilla ja vuokraa kolmea huonetta pienestä villastaan. Hetken keskusteltuamme selvisi että sielä oli käynyt muitakin suomalaisia ja kenenkäs muunkaan kuin wyanin matkassa. Saimme neuvoteltua hinnan 17 miljoonaan rp:hen ja lähdimme miettimään viimeisä päätöstä. Olimme villan pihalla hyvästelemääsä aussin kun mr wyanin hopeinen auto paukahti pihaan. Matkassa oli suomalais kolmikko joka oli jo tunteja sitten ilmoittanut ottavansa villan 18 miljoonalla. Ilmeisesti tedonkulussa oli jokin mennyt pieleen tai mr wyan ei vaan ollut viitsinyt ilmoittaa villan omistajalle. Jokatapauksessa aussi kertoi meille että mr wyan saa jokaisesta välitetystä asunnosta miljoonan ja aussilla oli sellainen käsitys ettei wyan saa mitään ellei sopivaa asuntoa löydy. Joten tupla laskuttamisesta villan omistajalla ei ollut mitään tietoa.

Kävimme vielä tarkastamassa pari villaa ennen kun alkoi hämärtää niin pahasti että oli palattava kutalle. Seuraavana päivänä päätimme vuokrata skootterit jotta liikkuminen olisi helpompaa ja aikaa säästyy. Mopoilla alomme kiertää järjestelmällisesti kaikkia villoja krobokanin alueella. Muutaman tunnin tiedustelun jälkeen päätimme hieman haukata happea ja ajella alueen toiseen päähän skoottereilla.

Päätimme kysellä villojen hintoja alueen tällä laidalla ja astuimme sisään portista jossa oli nuori poika vastassa. Poika haki äitinsä joka toimi villan sisäkkönä ja asuu ihan vieressä. Saimme täydellisen kierroksen ja villa ylitti kaikki odotukset soitto omistajalle ja hinnaksi varmistui 1200 euroa/kk. Meillä oli muutama tunti aikaa ennen omistajan tapaamista, ehdimme katsomaan vielä muutaman villan joista yksi ylsi hinta laatu suhteeltaan lähelle meidän villaa.

Omistajan tapaamisessa kävi heti selväksi että hinta oli jo valmiiksi tingattu ja kaikki yksityiskohdat kirjoitetaan paperille. Neuvottelut ja käytännönjärjestelyjen sumpliminen vei lähes puolitoista tuntia. Paikan omistaja oli belgialainen liikemies joka on asunut balilla jo 16 vuotta ja puhuu indonesiaa ja englantia. Kaikki pyykkipulverin maksua myöden käytiin läpi ja kirjattin ylös. Löimme kättä päälle ja olimme hyvästelemässä kun omistajan puhelin soi ja joku muukin olisi halunut tämän villan, kuitenkin omistaja oli rehti sanansa mittainen mies ja vuokrasopimus odotti seuraavana päivänä villassa.

Pari pikku käytännönvinkkiä: jos jokin paikallinen tulee tarjoamaan jotakin asuntoa, todennäköisesti "ystävällisyys" johtuu palkkion toivosta. Jos lähdet katsomaan asuntoa paikallisen matkassa todennäköisesti hän vie sinut johonkin lähistölle missä on tienvieressä kyltti "villa for rent p.xxx-xxxxxxx" tai jotain vastaavaa. Ihan yhtähyvin voit itse soittaa numeroon ja keskustella omistajan kanssa kuin antaa jonkun "ystävällisen" paikallisen neuvotella.

Älä anna puhelin numeroasi kenellekkään randomille tyypille itse tein alkuun sen virheen että menin antamaan numeroni joillekkin paikallisille. Paikallisista voi saada aikamoisen piinaajan ja ne yrittävät tarjota ihan mitä sattuu. Esim. wyanin kautta tapaamanne cowboy soni on jo useaan otteeseen soitellut ja tarjonnut jos jonkin näköistä majoitus vaihtoehtoa.

Katsokaa alue mistä haluatte asunnon ja jalkautukaa niin löydätte parhaat mestat. Ei kannata ottaa ensimmäistä vastaan tulevaa mutta viivyttelyynkään ei ole varaa joten päivien miettiminen ei tule kysymykseen.


Pakko lopettaa ja pulahtaa altaaseen vilvoittelmaan ;) juttu jatkuu.......

Asunnon etsintää balilla

Paikallinen ystävämme Nick ilmoitti meille jo toisena päivänä että hän on löytänyt kolmelle opiskelijalle sopivia asuntoja läheltä meidän yliopistoa, ja hän oli myös halukas halukas näytäämään asuntoja. Ensimmäisenä alkoi tietysti hälytyskellot soida koska tarjous kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, kuitenkin päätimme mennä katsomaan mitä asuntoja hänellä on tarjota ja mikä on paikallisten asuntojen hintataso.

Nick alkoi heti ehdottamaan että vuokraisimme toisen skootterin ja joku tulisi hänen kyydissä. Olimme kuitenkin siinävaiheessa jo ehtineet näkemään liikenteen kaoottisuuden ja päätimme vuokrata auton jonka ratin taakse Nick istahti. Näytimme vielä varmuudenvuoksi näytimme kartasta Nickille yliopistomme sijainnin. Hetken karttaa tutkittuaan Nick kertoi meille että hän oli etsinyt asuntoja täysin eripuolelta saarta.

Matkaan lähdettyämme pysähdyimme ensimmäisenä huoltoasemalle jossa ystävällinen pumppupoika tankkasi autoomme 70000 rupian bensat nickin pyynnöstä eritäin ripeään tahtiin. Bensapumpun pistooli sujahti salakavalasti heti pysähdyttyämme tojotamme tankkiin ja lompakkoa kaivaessa koko tankkaus sessio meni minulta täysin ohi.

Parikymmentä minuuttia erittäin ruuhkaista ja skootterin täyteistä tietä ja saavumme metsätielle joka johti asuinalueelle jossa ensimmäinen kohde sijaitsi. Kuitenkaan tässä talossa hinta ja laatu ei todellakaan kohdanneet. Tämän talon oli todennäköisesti suunnitellut sama kaveri kun turun poliisiaseman putkatilat, joten talo ei todellakaan tehnyt lähtemätöntä vaikutusta.

Seuraavan talon omisti jokin sumatrlainen valokuvaaja jonka äiti on saksalainen. Talo oli kaikin puolin hieno, mutta pihaa ei ollut käytännössä ollenkaan ja hintaa ei suostuttu heti kertomaan, joten se jäi hieman epäselväksi. Jos talo olisi ollut lähempänä yliopistoa sekä hinnasta olisi saanut selkoa olisimme edes voineet harkita tätä vaihtoehtoa.

Kolmas talo oli jo lähempänä kutaa ja koulua. Tälo oli siistin oloinen isoilla huoneilla varustettu kivitalo, katolla oli hieno terassi ja yläkerrassa muutama makuuhuonetta sekä pieni rukoiluhuone. Pyydetty 15 miljoonan hinta ei mielestämme ollut sopiva suhteessa syrjäiseen sijaintiin.

Viimeisenä kävimme katsomassa Balilaismallisen puutalon, josta löytyi 5 huonetta. Talon siivoukseen ei ollut ilmeisesti panostettu hirveästi kuukausiin. Koiran paskaa löytyi kuistilta mukavan kokoinen kasa. Tämäkin tarjous vaikutti sen verran epäilyttävältä ettei kauppoja syntynyt, vaikka 10 milj. kuukausihinta ei olisikaan ajanut meitä henkilökohtaiseen konkurssiin.

Päätimme päiväretkemme palauttamalla vuokra toyotamme, jonka olimme päiväksi saaneet 170 tonnilla. Vaikka tällä kertaa meitä ei asunnon etsinnässä onnistanut päätämme kuitenkin jatkaa etsintää sinnikkäästi ja nyt yhtä kokemusta rikkaanpana meillä on jonkinlainen lähtökohta.

Ei muutakun meiliä superiivolle jos on tiedossa jokin kiva villa uima-altaalla varustettuna.

VIHDOINKIN BALILLA

Matka oli pitkä ja kuoppainen, kahdella välilaskulla(frankfurt,honkong) varustettu lento matkamme vei aikaeroineen puolitoista päivää, jonka jälkeen lentokoneesta asteli ulos kolme rättiväsynyttä reissaajaa. Kotoa hankitut viisumit oikeuttivat meille passintarkastuksessa lyhimmän jonon. Lentokentällä oli vastassa satoja kauppiaita, rahanvaihtajia ja kyydintarjoajia ne sujuvasti ohittaen otimme taksin jolla paukautimme lonely planetista tutuun hotelliin, josta irtosi huone kolmelle alle 35 euroon per yö.

Laukut hotelliin ja paikkoja tarkastamaan oli ensimmäinen suunnitelma. Ajattelimme ottaa aluksi ihan rennosti ja mennä tarkastamaan kutan hiekkarannat joita on ylistetty kaikissa matka oppaissa ja kirjoituksissa joita on vastaan tullut. Rannalle astuessamme huomasimme heti ettei kaljan saamisessa ainakaan tule olemaan ongelmia, kylmälaukulla varustettuja kalja kauppiaita oli rannalla noin 20 metrin välein silmän kantamattomiin.

Nappasimme noin euron hintaiset kylmät kaljat ekalta myyältä ja käppäilimme kutan rantaa pitkin kunnes jalat alkoi painaa ja istahdimme hiekalle katselemaan aurinkon laskua jota kesti vain 20 minuutin ajan. Aurinkon laskua katsellessamme seuraamme lyöttäytyi mukavan oloinen paikallinen lautojen vuokraaja Nick.

Kuultuaan matkamme tarkoituksesta ja pituudesta Nick huomaasi ilmeiseti pienen bisnes mahdollisuuden ja lupasi auttaa meitä asunnon haussa ja paikallisten kännyköiden hommaamisessa. Muutaman kilometrin kävelyn ja useiden tinkimis yritysten jälkeen Nick oli löytänyt ilmeisesti Kutan halvimmat prepaid kortit meille(vissiin 50centtiä halvemmat kun ekat mitä kysyttiin).

Tänään aamulla kännykkään pärähti viesti Nickiltä että hän on löytänyt kaksi potentiaalista kämppää meille.

Bali kuittaa tätä erää. tarina jatkuu.....

Rokotukset

Lähtöön on aikaa alle kolmeviikkoa ja minä aloin miettiä mitä kaikkia pakollisia juttuja pitää hoitaa ennen matkaa, sillon tuli mieleen etten ole tarkistanut rokotus tilannetta vielä ollenkaan. Pikainen soitto Jaakolle josta selvisi että piikkejä tulee, ja paljon. Jaakko oli näppäränä poikana käynyt pulssissa hakemassa reseptit isolla rahalla jo hyvissä ajoin. Itse kuitenkin ajattelin näppäränä poikana pihistellä ja käydä hakemassa reseptit työpaikan terveysasemalta.

Edellis kesänä olin hakenut Bulgarian matkaa varten ab hepatiitti rokotteet samalta työterveys asemalta ja asiat olivat menneet luonikkaasti vielä työajan puitteessa. Tälläkertaa kuitenkin homma tyssäsi suoraan sanaan japanin aivokuume. Kerroin työterveyden hoitajalle aikomuksesta lähteä muutamaksi kuukaudeksi indonesiaan ja tarvitsevani rokotteet japanin aivokuumeeseen, lavantautiin sekä viimeisen hepatiitti piikin. Terkkari oli samantien valmis lähettämään minut sinne pahuksen pulssiin. Siinä ei inttäminen auttanut vaan pakko oli poistua terveys asemalta ilman niitä reseptejä.

Vielä en kuitenkaan ollut valmis hyppäämään kapitalismin rattaisiin ja menemään sinne pulssiin, joten päätin kokeilla vielä paikallista terveyskeskusta. Sain heti toisella puhelulla langan päähän henkilön jolla oli hyvä käsitys siitä mitä rokotteita voisin tarvita. Ajattelin että nyt alkoi homma sujumaan. Ei muuta kuin töiden jälkeen reseptit terveyskeskuksesta ja apteekin kautta takaisin piikille. Saavuttuani apteekkiin tiskiltä ystävällinen farmaseutti ilmoittaa ettei kyseistä rokotetta ole. Soitto naapurikaupunkin apteekkiin ja parinkymmenen minuutin setvimisen jälkeen selviää, että sieltä löytyikin yksi piikki korvaavaa lääkettä.

Seuraavassa apteekissa nappaan numerolapun käteen ja odottelen hetkisen ja kuuluu "blim" ja pääsen tiskille. Arpominen jatkuu, ne oli jo kerinnyt hävittämään sen piikin minkä löytämiseen oli mennyt kakskyt minuuttii. No lopulta se paketti löytyy ja päästään toteemaan et tehoste pitäis ottaa aikasintaan 28 päivän päästä, ja mun pitäis lähtee reilun parin viikon päästä. Ja sen lisäks se vielä maksaa satasen enemmän ku se mitä lääkäri oli kirjoittanu. Farmaseutti soitti vielä muihin turunseudun suuriin apteekkeihin, mutta lääkäri määräämää rokotetta ei ollut edes tukussa joten pakko se kallimpi ja huonompi oli ottaa.

Terveyskeskuksessa kaikki menikin ihan näppärästi ja sain kaikki kolme piikkiä samalla reissulla. Viimeinen piikki japanin aivokuumetta taitaa jäädä ottamatta, ehkä pitää kuitenkin käydä Balin paikallisessa apteekissa jos sieltä vaikka löytyisi se viimeinen tehoste niin jaakko pääsisi tohtoroimaan.

Siis mitä tästä opimme? Vastaus: Ennakoi, Ennakoi, Ennakoi. Valmistelut kannattaa hoitaa hyvissä ajoin siinä säästää rahaa aikaa ja vaivaa.

Matkan valmistelua

Idea aasian vaihto-opiskelusta alkoi kypsymään jo viime syksynä kun kuulimme aasian exchangen järjestämistä thaimaan vaihto ohjelmista. Aluksi mietimmekin jos lähtisimme opiskelemaan thaimaahan, kuultuamme mahdollisuudesta päästä balille innostuimme asiasta ja pistimme paperit aasian exhangeen menemään. Osallistuimme koulussa järjestettäviin vaihto-opiskelu infotilaisuuksiin ja saimme kaiken tarvittavan tiedon hakuprosessista. Ensimmäinen kompastus kivi oli niinkin yksinkertainen asia kun koulutus päällikön löytäminen. Tarvitsimme koulutuspäällikön nimmarin erääseen paperiin, emme löytäneet miestä moneen viikkoon ja hakupapereiden lähettäminen viivästyi. Vihdoin kun saimme nimet paperihin ja olimme lähettämässä papereita huomasimme, että liitteenä pitää olla lääkerin todistus jossa on keuhkokuvat. Keuhkokuvat saatiin otettua muutaman viikon jonottamisen jälkeen. Seuraava vastoinkäyminen oli Jaakon vanheneva passi jonka numero piti kirjoittaa hakupapereihin. Minä laitoin hakupaperit postiin ja jaakko meni kyttikselle uutta passia anomaan.

Saimme varmistuksen lähdöstä huhtikuun puolivälissä ja seuraava asia tehtävä listalla oli lentojen varaaminen. Olemme seuranneet lentojen hinta kehitystä koko kevään ajan ja meillä oli jonkinlainen käsitys hinnoista. Aluksi suunnittelimme lentämistä tukholmasta, koska lentojen hinnat olivat aluksi muutaman satasen halvempia tukholmasta lentäen. Kuitenkin hinnat pompsahtivat juuri viikon ennen meidän varaamista sellaisiksi että lentäminen tukholmasta maksoi kolmesataa euroa enemmän kuin helsinkistä.

Päätimme mennä varaamaan lennot eräänä iltana Jaakon luo, minä jaakko olimme koneella Jaakon luona ja Matti oli puhelimessa. Saimme katsottua sopivan lennon ja päätimme maksaa kaikki kolme lentoa samalta tililtä, jotta saisimme varmasti kaikki saman lennon. Olimme jo illan aikana havainneet nettiyhteydessä pientä epävakaisuutta, päätimme kuitenkin yrittää varata lentoa. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes nettipankin "maksu hyväksytty" tekstin pitäisi tulla. Se teksti ei kuitenkaan tullut, vaan tuli ilmoitus että yhteys katkennut. Pitää myöntää että hermot olivat hieman kireällä kun huomasin että tililtä oli hävinnyt 2700 euroa ja mitään paluuviestiä ei tullut mistään. Jaakko otti seuraavana päivänä yhteyttä lennon myyjään ja sai varmistuksen ja lentoliput sähköpostiin. Vaikka loppu olikin onnellinen suosittelen käyttämään toimivaa netti yhteyttä näin suurissa maksuissa.